Sä oot mun viimeinen

Elän parhaillaan sitä ihanaa hetkeä, kun voin sanoa, että ohi on. Koodit palautettu, loppuraportti palautettu, blogi kirjoitettu kuntoon, tentti läpäisty.. Mitäs tässä enää jauhamaan?

Ajattelin, että pakko kirjoittaa tännekin oma lopetus, vaikka Studio 1 haalenee jo hyvää vauhtia ajatuksistani, eikä jaksaisi enää mitään siihen liittyvää. Keskiviikkoiset jatkot Tampereella toimivat osaltaan hyvänä mielenalustuksena kohti tulevaa. Sunnuntaina on tiedossa Heidin ja Elinan synttärit/Studio 1 -hautajaiset, jossa poltamme Kalakirjan ja siemailemme nautintoaineita, jotka sopivasti polttavat kerroksen aivosoluja harmaan kudoksen pinnasta tuoden mukanaan unohduksen autuaan tunteen, ja tilalle vähämielisen onnellisen hymyn.

Ei se nyt niin kamalaa ollut, oikeasti. Tai no oli, mutta vain hetkittäin. Turha arvioida menneisyyttä pelkästään niiden huonojen hetkien perusteella. Tämä kurssi toi mukavasti kokemusten varastoon uusia tärkeitä kerrostumia.

Ehkä henkistä masokismia, mutta kyllä minä voisin käydä samankaltaisen kurssin uudelleenkin.

Ehkä olisi aika aikuistua, ja kiinnostua asioista kokonaisvaltaisesti, eikä vain raapia pintaa joka puolelta. Tämän kurssin aikana työnsimme kätemme melko syvälle Javaan, mikä oli minulle uutta. Kuinka voikaan käyttää koko syksyn noin pitkälti samaan asiaan?

Ehkä on aika siirtyä rysäyksellä uuteen, ja unohtaa koodaukset hetkeksi. Palauttaa mieleen se, kuinka elämässä on paljon muutakin.

Studio 1 is so last season!

Ps. Kolme kuukautta vappuun on!

The end is near

Peli toimii, ja pelin sisäinen peli toimii. Siitä sisäisestä pelistä piti tulla ensin reaktionopeustesti, mutta kuinkas kävi. Muistipelihän siitä tuli.

Aika huono sellainen, mutta ihan sama.

Säädin pitkään kokoelmien kanssa, kunnes lopulta käytin HashSettiä. Eläköön sille.

Ja nyt! Nyt on enää vihoviimeinen rutistuksen puristus jäljellä ennen loppuraporttia ja javadoceja, nimittäin koiruli pitäisi saada järkevästi sairastumaan ja myöskin kuolemaan. Pahoittelen, kaverit.

Mutku maaa en jaksais enää tää koodaus on välillä niin kuivaa!

Säikeet vinossa

Muttei solmussa! Animaatiot toimivat nyt tismalleen, kuten haluan, ja kuvatkin vaihtuivat ainakin testipelissä. Noihin meni aikaa useita tunteja eilen ja tänään, mutta työskentely oli mielekkäämpää kuin tavallisesti, koska tiesin, mitä olin tekemässä. Varmuuteni oli taas perjantain assarituokion ansiota, jossa selvisi, että kannattaa kuitenkin luoda useita säikeitä, eikä sekoilla lisää Timer -luokan kanssa.

Siispä opiskelin säikeitä, ja lopputulos toimii!

JEEEEE!

Luulin, ettei Java enää aiheuttaisi mitään tunteita, mutta pompin kattoon ja hihkuin riemusta, kun ensimmäinen animaatio aivan yhtäkkiä toimi juuri kuten pitää, monen monen monen tunnin työn jälkeen!

KIVAA!

Bloggaustauko koodauksesta

Nyt on taas sujunut. Hyvää kuuluu, kai.

Jumitin noiden kuvien parissa pienen ikuisuuden, kunnes tein kaikista paneelit ja lätkin ne CardLayoutiin ja nyt ne ainakin vaihtuvat ihan näppärästi. Animaatioiden kanssa on kylläkin ongelmia. Minulla on niitä tällä hetkellä tasan kolme, koska olen karsinut kaikki ei niin hyödylliset pois. Jos saisi nuo kolme toimimaan, niin ah. Jos ei, niin pah.

Tänään olen saanut paljon aikaiseksi, mutta teinkin kaikkea pientä ja helppoa, melkein suoraan Sokobanista kopsattavaa. Sain myös viimein dialogit toimimaan, ja sitten innostuinkin ohjelmoimaan niitä. Ovat niin helppoja koodattavia, ja saavat pelin näyttämään siltä, että jotain tapahtuu. Ja että ohjelmoijakin ehkä tietää missä mennään.

Aika paljon on vielä tekemättäkin.. To do:

• lisää alapaneeliin lemmikin ikä.
• muokkaa arvot päivittymään useammin
• tee leikittämisominaisuus
• laita otus kuolemaan
• hanki äänitehosteita ja lisää ne mukaan

Tuollaiset ainakin.

Tehty ~40 tuntia? Ehkä enemmän.

:/

Tiedät varmasti sen tunteen, kun joku esine on hukassa. Pieni ja tärkeä sellainen, sanotaan nyt vaikka bussikortti. Pengot kassit ja laukut ja laatikot ja etsit ja etsit ja ja olet ihan turhautunut. Käännät vielä matonreunaa ja kurkkaat pöydän alle, muttei sielläkään. Kysyt äidiltä. Äiti ei tiedä.

Epäilys hiipii mieleen. Ehkä minä pudotin sen? Eii, en voinut. Kyllä se oli vielä eilen tässä.

Vai oliko?

Kyseenalaistat äsken niin varmana olleen bussikorttisi olemuksen.

Ja tähän kaikkeen kuluu aikaa liikaa, aivan liikaa.

Turhaudut.

Koodaus on yhtä helvetin pienen bussikortin etsintää.

Minun korttini on juuri nyt hukassa.

Onneksi on edes viiniä.

Kukonaskel

Koodattu ja väännelty on. Nyt kaikki suunnilleen toimii, paitsi kuvien vaihtaminen. En saa niitä vaihtumaan oikein, vaikka olen yrittänyt poistaa ja muuttaa ja lisäillä kuvia ja viljellä repaint() -metodeja ties minne.

Mutta hyviä uutisia: kun saan tuon toimimaan, lopun koodauksen pitäisi olla hallinnassa, eli tavoitteena olisi saada raakile toimimaan maanantaihin mennessä. Sitten on toinen vaihe takana ja tuolla raakileella saisi ykkösen, eli kurssi läpi, ja piina ohi! Toki yritän vielä tehdä parannuksia ja laajennuksia ja jotain, mutta voi ottaa rennommin, kun on saanut jotain toimivaa aikaiseksi.

Nyt ei muutenkaan hajota enää. Luulin, että luennot alkaa jo viikon päästä, mutta tässähän on vielä kaksi viikkoa lomaa!

Piinaa takana ~26h

Kivoja kuvia

Siinä koiruli on reippaana ja iloisena perustilassaan, kun kaikki on hyvin ja elämä edessä!

Raukka sairaana. Aina ei voi pysyä terveenä, mutta jospa antibiootit auttaisivat?

Mikäli ystäväiselleni tulee nälkä, ilmestyy ruutuun asiasta tiedottava puhekupla.

Virtuaalikoirakaan ei voi millään pysyä puhtaana, joten välillä täytyy vaatia pesua. Peseytyminen tapahtuu miellyttävästi kylpyammeessa.

Koira on pöllitty netistä ei ole itse tehty (ja en todellakaan aio julkaista tätä missään), ja muokattu veljeni avustuksella Photoshopilla.

Jumissa Javassa

En edistynyt, vaikka yritin. Ei toimi. Kehittelin jotain juttuja lukuisiin ongelmiini, mutta ei ei ei.

Muutama lukuisista ongelmistani:

1. en saa paneeleita toimimaan yhdessä
2. en osaa päivittää grafiikoita oikeassa paikassa
3. animaatio on tyhmä
4. alapaneelin mittareiden logiikka on keskeneräinen
5. dialogien kuuntelijat ovat edelleen vaiheessa
6. en jaksa!
7. en osaa!
8. ei kiinnosta!

Ja nyt otan perisuomalaisluterilaisella työmoraalilla itseäni niskasta kiinni, ja keksin yhtä lukuisat ratkaisut itselleni!!

Rakas Kati:

1. Pelisi ratkaisemattomin pulma liittyy myös sekavahkoon luokkarakenteeseen ja siihen, että olet edelleen vähän pihalla siitä, missä luokassa tekisit minkäkin asian. Olet testannutkin paneeleja erikseen, joten miten voit olettaa, että saat ne hetkessä tykkäämään toisistaan? Mietipä seuraavalla kerralla tarkkaan, missä teet mitäkin, ja aloita pienistä askelista, vaikkapa siitä, että sivu- ja alapaneelit pelaisivat yhteen.

2.  Älä ole turhaan huolissasi grafiikoista. Luultavasti ongelma liittyy vahvasti ensimmäiseen ongelmaan, joten selvitä se ensin, ja syvenny vasta sitten tähän. Jos tämä kohta ei selviä ykkösen myötä, voisit vaikkapa lukea aiheesta enemmän, mutta yritä nyt tyttö hyvä saada ensin se peli toimimaan!

3. Lue edellinen kohta. Tee niistä fiksumpia. Käytä vaikka satunnaislukugeneraattoria. Keksi viive. Ole luova! Älä stressaa.

4. Tämä kohta ei vaadi muuta kun parin tunnin aivoriihen. Mietit vain kokonaisuutta. Huono ongelma.

5. Olepa rehellinen. Montako minuuttia uhrasit tämän ongelman ratkaisemiseen? Niinpä.

6. Laiska paska, ryhdistäydy!

7. Lue sitä Apia!

8. Elä sen kanssa.

Raatamista takana ~20h.

EVJ == ei voi jaksaa

Ihan oikeasti? Koodaamaan? Onko ihan pakko?

En jaksaisi edes olla koneella. Ei huvita avata Eclipseä. Kirjoitan mielummin turhia lauseita tähän turhauttavimman projektin turhimpaan blogiin.

Tänään oli niin rankka päiväkin! Heräsin sentään jo yhdeksältä, kun menin kaverini luo brunssille. Ilta venyi ilta kuuteen. Nyt istun tässä ja toissapäivänä lupasin koodata eilen, koska en jaksanut toissapäivänä. Eilen en taas saanut mitään aikaiseksi, joten lupasin koodata tänään ja nyt istun tässä vittuuntuneena ja yritän täyttää lupausta.

Motivaation puutteen lisäksi ongelma on se, etten enää osaa, ainakaan ihan suorilla. Koodailin parina aamuna ihan hyvää tahtia ja tein kaikki helpot jutut, mutta nyt pitäisi yhdistää kaikki osaset toisiinsa ja tehdä kaikki sellainen, jota olen yrittänyt ja jättänyt ensi kertaan. Ei kiinnosta. En jaksa!

Tositoimiin

Vuorokausi vaihtui juuri, joten aika päivittää siitä, mitä tässä on tullut tehtyä. Koodasin hieman aattona ja jopa aatonaattona. No. Ei se nyt niin kamalaa ollut. Inhoan vain sitä yli kaiken, kun saa ensin jonkun idean, ja uppoutuu pariksi tunniksi tekemään jotain ihan intensiivisellä innolla, ja sitten se joku ei tietenkään voi toimia. Ehkä se vika on tuossa? Tai tuossa? Korjauksia. Ei toimi. Ei toimi. EI TOIMI!

Aloitin koodaukseni logiikkaluokasta, kuten itselleni lupasin. Huomasin kuitenkin pian, etten saa aikaan mitään kovin kummoista, joten siirryin tekemään käyttöliittymää. Paneelien luonti sujui ihan mukavasti ja vaivatta, ja sitten lisäsin grafiikat, ja sitten jännittävä testaus, ja kas. Yksi JButton siirtyi väärään paikkaan, menu näkyi kahtena, eli kokonaisuudessaan ennen niin kaunoinen ja siisti JFrame muuttui yhdeksi, isoksi bugikeskukseksi.

Mitä tapahtui, wtf? Etsin mystistä virhettä kolmisen tuntia. Muutin muun muassa yhden paneelin layoutin, ja tein useita turhia muutoksia, kunnes puoleksi sattumalta löysin ratkaisun metodista setOpaque(false), ja pelin ulkoasu muuttui niin näppärästi, että teki mieli itkeä ilosta. Vähän vain harmitti nuo kolme tuntia, ja se huomio, että tuohon olisi voinut mennä huomattavan paljon enemmänkin aikaa.

Nyt ulkoasu on ihan siedettävässsä palikkaversiokunnossa. Lisäilin JButtoneihin kuuntelijat, ja yritin lisäillä ne myös dialogeihin, mutta siitä tulikin seuraava jumitus. Tein kolminappisen JOptionPanen, mutta miten saada sen napit tekemään jotain järkevää? ÄÄÄÄÄÄ! Tuntuu ihan typerältä, kun tähän on taatusti joku yksinkertainen ratkaisu, mutta tällaisiin jään sitten jumittamaan. Prkl. Teen kohta oman dialogin. Lisää Apia vaan ja blaaa blaaaaaaaaa blaaaaaaaaaaaaa ei kiinnostaisi.

Tein myös päätöksen heivata vanhat luokkarakennesuunnitelmat roskikseen. Ajattelin sittenkin koodata jokaisesta paneelista oman luokan, ja lisätä noihin luokkiin myös toiminnallisuutta. En tiedä ratkaisun toimivuudesta, mutta äh. Jotain piti keksiä. Sain sentään elinvoiman laskemaan joka neljäs minuutti yhdellä, mikä oli ihan hyvä alku.. Nyt kun saisi ne 10 muuta juttua vielä toiminaan.

Viikonloppuna lähden mökille, joten ihan pakollinen koodaustauko tulossa, apuva! Tai ainakaan nettiä ei ole käytössä. Hyvä kyllä.

Ja niin, paras joululahja oli se, kun saatoin aattona juoda taas kylmääkin nestettä! Kurkku tuntuu taas osalta minua.

Tilanne: Beta-hemolyyttiset streptokokit: kuolleita. Minä: elossa!

Hah. Voitto!

Nyt kun saisi vielä tämän %&&()/#?”!(¤(“=/&¤)”):n valmiiksi.

~15 tuntia kulutettu.